Lapsen ja nuoren kengän kärkeen tulisi jäädä ostovaiheessa tilaa n. 1,7 cm. Tämä on helpoin tarkistaa kengistä, joiden sisältä saa pohjallisen irti. Pyydä lasta astumaan kengän irtopohjallisen päälle siten, että kantapää ei ylitä pohjallisen takaosaa vaan jää sen sisäpuolelle. Hyvä nyrkkisääntö on, että etuosaan tulisi jäädä pohjallista esille noin aikuisen peukalonleveyden verran. Tarkista tilavara molemmista jaloista mahdollisten jalkaterien pituusmittaerojen vuoksi. Jos pituusmittaeroa on, valitse kenkä isomman jalkaterän mukaan. Talvikenkiin tulee mahtua pakkaskeleillä paksumpi sukka, jolloin käynti- ja kasvuvaraa saa olla pari milliä enemmän kuin muissa kengissä.
Jos lapsen ei ole mahdollista syystä tai toisesta olla mukana kenkäostoksilla, lapsen jalkaterästä ääriviivapiirros vahvalle paperille. Pyydä lasta seisomaan pienessä haara-asennossa, paino tasaisesti molemmilla jalkaterillä, katse eteenpäin. Piirrettäessä pidä kynä kohtisuorassa, varpaiden ja kantapään kohdalla hieman vinosti sisäänpäin. Pidä huoli, että lapsen varpaat pysyvät suorina, voit tarvittaessa painaa kämmenelläsi varpaita suoraan asentoon. Piirrä molemmat jalkaterät. Kun jalkaterien ääriviivat on piirretty, hahmottele piirroskuvan etuosaan käynti- ja kasvuvara eli n. 1,7 cm.
Leikkaa sitten piirroskuva irti paperista. Näin pystyt kenkäostoksilla hahmottamaan paremmin, mikä koko lapselle olisi sopiva. Pujota piirroskuva kengän sisään; jos piirroskuva mahtuu suoristumaan kengässä rypistymättä kärjestä, on kengän pituus sopiva. Jos piirroskuva rypistyy, on kenkä liian pieni ja jos piirrosmalli mahtuu liikkumaan kengässä eteenpäin, on kenkä tällöin liian pitkä.
Kauppojen kenkäosastoilta löytyvät jalkaterän pituuden mittausalustat antavat hyvin suuntaa siihen, minkäkokoisia kenkiä lapselle kannattaa lähteä sovittamaan. Jos mittausalusta ilmoittaa vain kengän numeron, kenkää ei tule valita sen tiedon perusteella. Jos mittausalusta antaa tiedon lapsen jalkaterän pituudesta senttimetreinä kannasta pisimmän varpaan kärkeen, on mittausalustan tulos heti paljon käyttökelpoisempi. Useissa kengissä on kokomerkinnän lisäksi merkintä siitä, mikä on kengän sisämitta senttimetreinä, jolloin mittausalustan tulosta voi verrata kengässä ilmoitettuun senttimetrimittaan. Siltikään en unohtaisi sisäpohjallisen päällä seisomista ja kunnollista kenkien sovitusta ennen ostopäätöstä.
Kengän ulkopohjan asettaminen lapsen jalkapohjaa vasten ei ole luotettava tapa testata kengän sopivuutta, koska ulkopohjan pituus ei vastaan kengän sisäpituutta. Kantapään taakse sormen ujuttaminen ei myöskään ole hyvä keino kokeilla, onko kengässä tarpeeksi tilaa; lapsi saattaa vetää varpaat testausvaiheessa kippuraan ja tällöin tämä testaustyyli antaa väärän kuvan kengän sopivuudesta. Kengän ollessa lapsella jalassa, voi kokeilla kengän kärjen päältä, missä lapsen isovarvas/pisin varvas on. Tällöin täytyy kuitenkin varmistaa, että lapsen kantapää on napakasti kantakapissa eikä lapsi kipristele varpaitaan kengän sisällä.
Kenkien valinta pelkän kengänvalmistajan ilmoittaman kokonumeron perusteella on vaikeaa, koska kokonumerot eivät ole standardoituja eli pituusmitoissa voi olla saman kokonumeron sisällä isojakin heittoja mitattaessa kengän sisäpohjalliset senttimetrimitalla. Pituuden lisäksi tulee huomioida myös muutoin kengän istuvuus; kengän täytyy olla leveyssuunnassa sopiva ja kantapää ei saa lonksua kengässä. Kiinnitysmahdollisuus (tarrat, nauhat) helpottaa saamaan kengät sopivan napakasti jalkaan. Sopivan leveyden ja hyvän istuvuuden voi testata vain sovittamalla eri valmistajien kenkiä.
Pienen lapsen vastaukset siitä, miltä kenkä tuntuu jalassa – painaako, puristaako, tuntuuko kipua – eivät ole täysin luotettavia. Lapsen tuntoaisti kehittyy asteittain. Lapsen vielä kehittymätön hermosto ikään kuin sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin eikä vielä tunnista, onko kenkä sopiva. Tällöin jalkaterien keskeneräinen luusto mukautuu herkästi epäsopivan jalkineen malliin. Noin 12-vuotiaana asentotunto kehittyy vastaamaan aikuisen asentotuntoa, kokonaisuutena hermosto on valmis n. 16-vuotiaana.
Lapsen ja nuoren jalka kasvaa kovaa vauhtia ja sykäyksittäin. Jalkaterän koko muuttuu jopa kahden kuukauden välein, joten kenkien sopivuus pitäisi tarkistaa usein. Karkea linjaus on, että kenkien sopivuus tulisi tarkistaa 1-3-vuotiailta 2-3 kk välein, 3-6-vuotiailta 3-4 kk välein ja 6-10-vuotiailta 4-5 kk välein.
Kesä on taittumassa syksyyn ja lapset tarvitsevat kesäkenkien tilalle välikausikengät ja kohta jo talvikengätkin. Jos suunnittelet, että isomman sisaruksen vanhat kengät siirtyvät pienemmälle vipeltäjälle, tarkistathan, että kengät ovat edelleen hyvässä kunnossa ei vain ulkoisesti vaan myös kantakapin tukevuuden ja kiinnitysten osalta. Jos isommalla sisaruksella on ollut jalkaterissä esimerkiksi syyliä, ei kenkiä kannata siirtää pienemmälle sisarukselle.
Tsemppiä kenkien hankintaan ja ihanaa loppukesää,
Sari Juopperi, fysioterapeutti (AMK)
Rollaattori on tuttu apuväline katukuvassa ja se tarjoaakin monia hyötyjä erityisesti ikääntyville ja liikuntarajoitteisille henkilöille. Rollaattorin avulla liikkuminen on kevyempää ja turvallisempaa, joten se on hyvä arjen kumppani. Tässä artikkelissa tarkastellaan rollaattorin käytön hyötyjä ja avataan yksi inspiroiva asiakaskertomus.
Valmisapuvälinevalikoimamme on laaja ja yksi eniten kysytyistä tuotteistamme on rannetuet. Ranteen vaivat vaihtelevat kulumista tapaturmiin, eikä olekaan ihme, jos rannetuen käytön aloitukseen liittyy useita kysymyksiä. Tässä blogitekstissä kerromme vastaukset viiteen yleisimpiään kysymykseen koskien rannetukia ja niiden käyttöä.
Syyskuussa vietetään kansainvälistä kipukuukautta teemalla ”Kivunhallinta on tekoja”. Tänä vuonna kipukuukausi nostaa esiin kivunhallinnan keinoja. ApuLappi nostaa blogitekstissään esille painevaatteet osana kivunhallintaa.
Lapsen ja nuoren jalka kasvaa nopeasti, joten kenkien sopivuus tulisi tarkistaa säännöllisesti. Jalkaterän koko voi muuttua jopa kahden kuukauden välein. Tässä blogitekstissämme kerron vanhemmille ja huoltajille, jotka pohtivat kenkien valintaa lastensa kanssa, miten oikean kokoiset jalkineet valitaan ja minkälaisiin muihin asioihin valinnassa on syytä kiinnittää huomiota.
Laskimovajaatoiminta on yleinen sairaus, jonka tarkkaa syytä ei tunneta. Yksi tavallisimmista oireista on suonikohjut. Vaikeimmissa tapauksissa tila voi johtaa hitaasti paraneviin alaraajahaavoihin. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen sitä, mitä laskimovajaatoiminnasta johtuvat alaraajahaavat maksavat terveydenhuollolle sekä sitä, mitä tekemistä tukisukilla on haavojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
Me Apulapin työntekijät saamme suunnitella työkalenterimme siten, että voimme käyttää työajasta 2 tuntia viikossa liikuntaan. Mikä huikea työsuhde-etu. Tästä tuttaville puhuessa, se on saanut paljon ihastelua ja huokaisuja, että voi kun meilläkin olisi tällainen mahdollisuus työpaikalla! Liikuntatuntien ansiosta iltoihin on jäänyt enemmän aikaa perheen kesken, kotitöihin ja muihin harrastuksiin. Ja on lisännyt ehdottomasti omaa hyvinvointia ja liikunnan tuomia terveysvaikutuksia työssä ja arjessa.
Tämän kertaisen blogiartikkelin tarina on meille apuvälineammattilaisille hyvin tyypillinen. Asiakkaalla oli vuosia jatkunut riippunilkkaongelma, jota oli aikoinaan hoidettu ja kuntoutettu, mutta keinot olivat loppuneet kesken. Kun asiakas saapui vastaanotolle oli alkuperäisen vaivan seuraksi tullut jo muita vaivoja.
Kärsitkö kantapääkivusta, joka oireilee heti aamulla tai kesken lenkin? Se saattaa johtua yleisestä vaivasta, plantaarifaskiitista. Se on kantakalvon tulehdustila, joka voi aiheutua epäsopivista kengistä, jalkaterän virheasennosta tai liiallisesta rasituksesta. Onneksi hoitokäytäntöjä on useita. Älä anna kantapääkivun pysäyttää sinua enää, ota yhteyttä ammattilaiseen ja aloita hoito heti!
WE Designin käsituet ovat ainutlaatuisia sekä ominaisuuksiltaan että ulkonäöltään. Niitä voidaan käyttää hyvin monenlaisten käden alueen ongelmien, kuten sormen keski- ja kärkinivelen yliliikkuvuuden, napsusormien, Mallet Finger-virheasentojen sekä rystykaaren virheasentojen hoidossa.
Ajatus lasten virheasentojen korjaamisesta on muuttunut paljon viimevuosina. Vielä 15 vuotta sitten lasten pohjallisia tehtiin paljon ja pienille lapsille suositeltiin vähintään tukevia ensiaskelkenkiä. Kun paljasjalkakävelyn eduista alettiin puhua, muuttui hiljalleen ajatus myös lasten jalkojen tukemisesta.
Meillä ApuLapissa käy asiakkaita hihamitoilla lähes päivittäin. Tässä artikkelissa kerron minkälainen turvotushoitoon tarkoitettu hiha on, miten se mitoitetaan ja miten palvelu hoidetaan meillä ApuLapissa.
Asiakastarinoissa aukaisemme asiakkaiden arkea ja haasteita ja sen mitä apuvälinepalvelussa tapahtui ja minkälaista apua asiakas sai.
Rannekipu ovat hyvin yleinen työkykyä, arkea ja harrastuksia haittaava vaiva. Rannekanava-ahtauma on yksi yleisimmistä rannekivun aiheuttajista, se tunnetaan myös nimillä rannekanavaoireyhtymä, rannekanavasyndrooma, karpaalitunnelisyndrooma ja latinaksi canalis carpi.
ApuLapin apuvälineblogi (Liikuttavia apuvälineitä ja hidasta palvelua) on ollut hetken tauolla. Nyt jatkamme puhtaalta pöydältä uusilla nettisivuillamme ja uudella nimellä: ApuBlogi. Kerromme tässä jutussa, mitä aiheita blogimme käsittelee, kuka blogia kirjoittaa ja "millä lihaksilla” sekä kenelle blogi on suunnattu.
