"Foot drop" eli peroneuspareesi tai riippunilkka ilmenee vaikeutena nostaa jalkaterää ylös. Valitettavan tuttua riippunilkasta kärsiville onkin ontuminen, kävelyn epävakaus ja jopa kompastelu. Ongelmasta kärsivä saattaa joutua nostamaan jalkaansa korkeammalle kävellessä tai kääntämään kehoaan sivuttain välttääkseen jalkaterän raahaamisen maata vasten.
Riippunilkkaongelma saattaa kehittyä hyvinkin erilaisten syiden seurauksena. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hermojen puristukset tai vauriot, selkäydinvammat, aivohalvaukset, neuropatiat, lihas- tai hermosairaudet sekä tulehdukset. Riippunilkan vakavuus voi vaihdella tilapäisestä pysyvään tilanteesta riippuen. Tärkeää kuitenkin on, että oireen kanssa hakeutuu joko lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen hoitoon, jotta oireen syy ja oikea hoito voidaan määritellä.
Riippunilkan hoitoon vaikuttaa sen taustalla oleva syy. Fysioterapia ja kuntoutusohjelmat, jotka keskittyvät lihasten vahvistamiseen, liikkuvuuden parantamiseen ja tasapainon ylläpitämiseen, voivat auttaa palauttamaan jalan toimintaa.
Olennainen osa hoitoa ovat myös riippunilkkatuet, jotka estävät jalkaterää läpsähtämästä maata vasten kävelyn aikana. Tuennan tarve on aina yksilöllinen. Mikäli ongelma on lievä eikä jalkaterä käänny virheasentoon jalan noston aikana, voi nilkkamansetin kautta kengän nauhoitukseen tai jalkaterämansettiin kiinnitettävä tuki riittää mainiosti. Muita vaihtoehtoja ovat jämerämmät peroneustuet, jotka tänä päivänä valmistetaan useimmiten hiilikuidusta.
